21.3.2019

KESÄN TO DO LISTA: PIHA




Tänään tuossa aurinkgonpaistetta kotona ihaillessa aloin miettiä jo tulevan kesän tehtävälistaa tuon pihan suhteen. Viime kesänä saimme valmiiksi terassin ja talon pintamaalauksen ja tekemistä riittää varmasti muissa jutuissa vielä useammalle kesälle.

Kokosin listaa vähän itsellenikin ylös, että mitä kaikkea sitä pitäisikään vielä pihan suhteen tehdä. Tässäpä muutama kohta mitä keksin (osa vähän sellaisia haavejuttuja eikä mitenkään pakollisia).

1. Aita tien viereen. Mietimme laittaisimmeko jonkun pensasaidan vai puuaidan. Jonkinmoinen moderni rima-aita voisi olla kaunis ja sopisi hyvin talon julkisivuun. Kuvan musta aita valkoisen talon edessä näyttää aika hienolta!

2. Istutusaltaat takapihalle. Haaveilen omasta pienestä kasvimaasta (hah kun niin hyvä näiden kasvien kanssa olen). Muutamaan pieneen altaaseen saisi kuitenkin kivasti jotain kasvamaan ja lapsillekin olisi varmasti kiva hakea omasta maasta kasviksia (jos ne säilyvät hengissä). Takapihalle voisi sopia kivasti mustat puiset tuoomaan kontrastia valkoista seinää vasten. Kuva täältä.

3. Sisääntulon portaat ja rimoitus. Toiset portaat päädystä vielä uupuvat ja tolppien väliin pitäisi tehdä mustasta rimasta näkösuoja. Samalla systeemillä pitäisi tehdä myös autokatoksen toinen sivu. Kuva täältä.

4. Pergola takapihan terassille. Viime kesänä ehdin jo maalata pilarit pergolaa varten, mutta muuten se jäi vaiheeseen. Pergolasta tulee musta, mutta vielä pitäisi miettiä millainen katto siihen tehdään. Kuva täältä.

5. Roska/pyöräkatos. Etupihalle tehtiin pihatöiden yhteydessä paikka, johon tulee yhdistetty roskakatos ja pyörävarasto. Tai siis lähinnä pyöräteline katoksen sisään. Joskohan pyörät sitten olisivat jossain muualla kuin keskellä pihaa kumossa. Kuva täältä.

6. Pikkuinen kasvihuone (kuva). Tämä on se haave eikä niinkään to do listalla ollenkaan. Olisi ihana tuollainen pieni kasvihuone, jossa toisessa päässä olisi tilaa säilyttää kaikkia puutarhavälineitä, ruohonleikkuria ym tavaraa. Jos ei tuollaista oikeaa kasvihuonetta niin terassille seinää vasten laitettava miniversio voisi olla myös aika kiva!

7. Istutusaltaat etupihalle. Näihin tulisi pieniä puita ja pensaita. Kuvan valkoinen puinen näyttää kivalta ja olisi helppo tehdä itsekin.

8. Autotallin järjestys. Ei varsinaisesti kyllä pihahomma ole, mutta tosiaan meillä on sisäpuoli autotallista kokonaan vielä kesken eikä siellä ole mitään hyllyjä tms. Voitte arvata millainen kaaos siellä on. Haaveena olisi säilytysjärjestelmä, jossa kaikelle olisi oma paikkansa. Saas nähdä vaan kuinka käy. Niin ja saisihan sinne (jos kasvihuone/varasto ei koskaan toteudu) myös sävysävyyn olevat kauniit puutarhavälineet järjestykseen kuten inspiraatiokuvassa. Nauroin tälle, sillä tosiaan kuvassahan on ihan mielettömän hienon näköinen, mutta todellisuudessa ne multaiset kaikenkirjavat välineet ei ihan noin hyvältä seinällä näyttäisi.

Ai joo ja terassin käsittely varmaankin olisi tiedossa samoin kuin noiden kaikkien istutusten miettiminen. Toivottavasti viime syksynä kylvetty nurmikko lähtee kasvamaan, ettei tarvisi sen kanssa touhuta.

Hmm, musta tuntuu, että unohdin jonkun tosi oleellisen jutun. Etupiha meillä on ihan soralla vielä, siihen on kaavailtu asfalttia joskus, mutta ei ainakaan vielä ensi kesänä laiteta.

Eiköhän tällä listalla saa aikansa kulumaan ensi kesänä :D

18.3.2019

TÄMÄN AION PITÄÄ HENGISSÄ


Päätän illan suussa poiketa vielä pikaisesti kaupassa ja kuten jokainen kerta, päädyn ihastelemaan viherkasveja. Joku niissä vain rauhoittaa ja haluaisin lapata kärryni täyteen mitä erikoisempia lajikkeita ja tehdä kodistani viidakon. Ja sitten muistan, että usein nämä tällaiset ajatukset ovat päätyneet siihen, että huomaan muutaman kuukauden päästä käyttäneeni taas rahaa johonkin sellaiseen, mitä en saa pidettyä hengissä. En sitten millään.

Uskon, että viherpeukalous ja kasveista ymmärtäminen ovat ominaisuuksia, joka joiltain ihmisiltä löytyy sisäänrakennettuna ja joillain niitä ei ole ollenkaan. Kuulun jälkimmäisiin. Olen kuitenkin välillä vähän kuin lapsi ja uskon, että osaan tehdä jotain asioita tosi hyvin, vaikken todellisuudessa en ymmärrä niistä mitään. En tiedä miksi ihmeessä tämä piirre tulee aina esiin viherkasvien (tai minkä tahansa istutusten) kohdalla.

Tämän lapsen uskon ja suuren itseluottamuksen siivittämänä nostan kärryyni jälleen kerran yhden kasvin ja ajattelen "tämän aion pitää hengissä".



Viherkasveista vähänkään tietävä varmasti kertoisi "kasvin" sijaan ihan oikean nimenkin, mutta rehellisyyden nimissä en sitä tässä vaiheessa vielä mainitse, koska unohdin sen jo kassalle päästyäni. Samoin kuin kaikki ne pienellä präntillä olevat jutut siinä kasvin vieressä, jossa kerrottiin miten sen saisi oikeasti pysymään hengissä. Nääh, pikkujuttuja, vähän vettä ja...öööö..

Oli miten oli, en anna noin pienen seikan häiritä innostustani uuden perheenjäsenen löytymisestä ja kiikutan kasvin autosta olohuoneeseen paraatipaikalle. Ai, että kun se on kaunis! Illalla annan kasville ensimmäiset tilkat vettä, kas noin. Ja, koska olen sen verran pro niin tottahan minulta löytyy kasveille tarkoitettu sumutepullo (sellainen messinkinen, jonka oikeasti ostin, koska oli kivan näköinen). Suihkautan hyvän yön toivotukset herra Kasville ja painun pehkuihin. Mietin, että tekisi mieli huomenna hakea joku toinenkin viherkasvi, tämähän sujuu hyvin!


Saapuu seuraava aamu(päivä) ja koska on lauantai, saan rauhassa keitellä kahvia ja ihailla herra Kasvia olohuoneen ikkunan edessä. Onpa se upea tuossa kirkkaassa auringonvalossa! Koska herra Kasvi näyttää nyt vaan niin kivalta niin otan vielä muutaman valokuvan (nämä tässä). Alitajuntaisesti tämä saattaa johtua myös siitä, että voisin joskus katsoa ja muistella miltä herra kasvi näytti hyvinvoivana ja juuri meille muuttaneena.

Siinä tovin tuumatessani koitan muistella mikähän tämä herra kasvi oikein olikaan miehiään. Palmu se ainakin oli, mutta hetkonen...Kaivan laukunpohjalta kuitin ja opin siitä, että herra Kasvi on itseasiassa kentiapalmu. Luojan kiitos se luki siellä! Olen sellainen, että mitkään kukkien tai kasvien nimet eivät jää mieleeni ja vaikka kuinka kukkakaupassa kysyisin, että mikäs se tämä nyt on, niin kahden sekunnin päästä olen jo unohtanut sen, sillä ne kaikki nimet kuulostavat vain heprealta itselleni.


Näpyttelen googleen kentiapalmu ja kuten normaali hyvä vanhempikin tekee, luen miten tätä lasta kasvia tulisi kasvattaa. Hmm, tarinassani on hieman ristiriitaista kyllä se, että puhuttelen häntä herra Kasviksi, mutta silti tavallaan ajattelen, että hän on ikään kuin lapsi, joten en nyt itsekään enää osaa sanoa mikä suhde minulla on tähän viherelävään. No, anyways google kertoo minulle, että kentiapalmu itseasiassa EI viihdy suorassa auringonvalossa ollenkaan.

Voi ei herra Kasvi mitä olenkaan tehnyt! Älkää herranen aika katsoko mallia miten kentiapalmu on näissä kuvissa sijoitettu suoraan suurien ikkunoiden eteen porottavan auringon armoille, sillä minä en tiedä mistään mitään ja melkein tapoin herra kasvin jo ensimmäisenä päivänä! Saatan toki ehkä myös hieman ylireagoida, mutta melkoinen kolaus oli heti tämä ensimmäinen asia minkä opin, tuli kyllä ihan paskamutsifiilikset.

Noh, eipä hätiä, sillä google kertoo myös, että kentiapalmu on suosittu kasvi, koska se on pitkäikäinen ja huonekasvina voi kasvaa jopa kolmimetriseksi. Pitkäikäsyys kuulostaa siltä, ettei se nyt maailman vaikein kasvi voi olla ja minullakin voi olla toivoa. Jei!


Ystäväni google kertoo myös, että kentiapalmu viihtyy hajavalossa ja normaalissa huonelämmössä. Lisäksi kerrotaan, että kasvualusta saa olla koko ajan kostena, mutta pintamulta pitää välillä kuivahtaa. Talvella kastelua kannattaa hieman niukentaa. Kentiapalmua ei saa leikata ja kuolleet lehdetkin voi poistaa vasta, kun ne ovat kokonaan kellastuneet. Piilotan kaikki sakset keittiön perimmäiseen nurkkaan.

Epätoivoisesti kiikutan herra Kasvia ympäri kämpää etsien hajavaloa ja ajattelen mielessäni jenkkisarjojen tyyliin "don´t you dare die on me!" En tiedä mitä valoa lopulta löysin, mutta herra Kasvi on nyt poissa tappavasta auringonpaisteesta ja voin taas hetken huokaista helpotuksesta. Mietin, että mitä mä just äsken luinkaan ja muistan blaablaablaa, ei aurinkoon, bla blaa bla blaa, älä mee leikkaamaan.



Kuten alussa kerroin, uskon ettei minulta vain löydy sitä kasvigeeniä ja vaikka kuinka yritän niin mieleni unohtaa kaiken mitä olen hetki sitten lukenut kasveista. Ja onhan tämä nyt kieltämättä sekavaa touhua kun joskus ostin jonkinmoisen palmun kukkakaupasta (sellaisen millä on pulleroinen varsi) ja sitä nimenomaan piti leikata. Tai ainakin kukkakaupassa myyjällä sakset viuhui hurjaa kyytiä kun hän leikkasi niitä kuivia kohtia lehtien päistä pois. Niin miten nyt tätä ei saakaan leikata? Ja miksi ihmeessä kukaan edes menisi leikkaamaan niitä vihreitä osia? Kuka hemmetti näitä kaikkia muistaa? Ei, mä en pysty tähän!

Pienen paniikkikohtauksen ja itseni soimaamisen jälkeen kokoan itseni ja päätän, että kyllä tästä selvitään. Muistutan, että mullahan on kaksi lastakin, joiden kasvattamisesta en tiennyt mitään, mutta jotka olen saanut pidettyä hengissä tähän päivään saakka. Niiden osalta tietysti yksi aika huomattavasti helpottava asia on ollut, että he ovat osanneet jollain lailla kertoa kun jokin on ollut vialla. Ja nykyään jo puhuvatkin! Voi miksi kasvit ei osaa puhua? Kuinka helppoa niiden kanssa silloin olisikaan!

Päätän ottaa uudeksi elämäntehtäväkseni herra Kasvin hengissä pitämisen ja tasapainoisen kasvatuksen. Jos google kerta sanoo, että kentiapalmu voi kasvaa jopa kolme metriseksi niin minähän kasvatan sen siksi ja vähän vielä yli! Saatan pitää teidätkin ajantasalla herra Kasvin kehityksestä, mutta jos hän yhtäkkiä katoaa kuvista niin älkää kysykö. Todennäköisesti asia on minulle todella arka.

Näin huonon huumorin siivittämänä toivottelen teille mukavaa alkanutta viikkoa!

Ps. En ole seonnut!

16.3.2019

THERESE SENNERHOLT JULISTEITA H&M:LTA



Olipa kiva ylläri kun bongasin ruotsalaisen graafikon Therese Sennerholtin julisteita myynnissä H&M Home osastolla! Therese Sennerholtin mustavalkoiset tekstijulisteet olivat yhteen aikaan todella in ja minultakin yksi sellainen löytyi.




H&M:n kanssa tehdyssä yhteistyömallistossa on kolme erilaista julistetta, joissa teemana on maanläheiset sävyt ja tuttu graafinen ilme. Hinnnatkin ovat paljon edullisemmat kuin mitä normaalisti, tämä pieni 30x40 kokoinen maksoi 14,99e ja isommat 50x70 kokoiset maksavat 19,99e. Myös tuo kuvan puinen kehyslistä on h&m:lta ja sen hinta oli 9,99e.


Tässä yllä vielä h&m Home kuva saatavilla olevista julisteista. Voit kurkata kaikki julisteet täältä.